(Pyhä Pietari kävelee pyhissä ajatuksissaan Via Appialla.)

Pyhä Paavali: Ave Pietari, oletko matkalla jonnekin?

Pietari: Kas, sehän on Paavali, olennaisia mietiskelevä mies! Mitäpä minä tässä, etsin taivaspaikkaani mutta olen hukannut taivaan portin avaimet.

Paavali: Mitä! Sehän on vakava paikka.

Pietari: Niin minäkin olen päätellyt. Emmekö läksisi ottamaan hieman neuvoa-antavaa pyhää henkeä?

Paavali: Rientäkäämme!

Roomalainen sotilas: Pois täältä pääkadulta, plebeijit!

Pietari: Mennään, mennään! Ave Seessar-salaatti!

(Kristittyjen salakapakassa katakombeissa kumppanukset otetaan avosylin vastaan. Suudelmia vaihdetaan ja jalkoja pestään.)

Johannes: Tassut tänne pesufatiin vaan, hyvät miehet!

Paavali: Mikä Johanneksista sinä olet?

Johannes: En taida tietää itsekään.

Pietari: Et kai sentään ilmestyksiä näe?

Johannes: En vielä toistaiseksi ainakaan.

Paavali: Saisiko täältä sitä ryyppyä?

Pyhä Potifar: Kas tässä kunnon moukut kumpaisellekin kuokkavieraalle käpälään!

Pietari: Jo vähän helpottaa. Mitäköhän tästäkin tulee, kautta Golgatan?

Paavali: Pitää vain uskoa lujasti, että kyllä Luoja vielä suo, että ne avaimet löytyvät, kenties meitä jonkin aikaa koetellaan, mutta vahvoja kun olemme uskossamme, niin kaikki lopulta järjestyy, ja paljastuu että kaikella oli tarkoitus, jota me emme ehkä koskaan voi täysin ymmärtää, mutta näin oli kuitenkin paras, koska Luoja sen niin teki!

Pietari: Jotain sellaista joo. (kumoaa pikarin) Lisää!